Nyt on sellainen olo että olen aivan varma että kyllä ne menkat taitaa alkaa lähi päivinä. Kiukuttaa jo valmiiksi. Äsken vessassa käydessäni tuli paperii hiukan veren sekaista limaa. Oon melkein varma etten pääse edes testailemaan tässä kuussa. Masentaa pelkkä ajatus siitä että TAAS kaikki pitää aloittaa alusta. Ihan kuin juoksis jossain oravanpyörässä! Sitten kun ei ole edes ketään kenen kanssa puhua näistä tuntemuksista. Oon miettinyt viime aikoina paljon sitä että jos ottaisin yhteyttä johonkin terapeuttiin tai muuhun vastaavaan, koska kyllähän tässä itsekkin jo alkaa tajuamaan että pää hajoo kokonaan kohta jos en pääse purkamaan kaikkia näitä ajatuksia mitkä päässä on pyörinyt kilpaa jo muutaman vuoden.
Toivoisin todella että edes Juha tajuaisi miltä miusta tuntuu, mutta ei. Ärsyttää sekin että jos koitan näistä miun mieltä painavista asioista puhua Juhalle, niin se loppuu hyvin lyhyeen, koska joko Juha vaihtaa puheenaihetta muutaman lauseen jälkeen tai alkaa vähättälemään miun ajatuksia - "turhaa sie tuollasta mietit" tai vastaa kaikkeen vaan hymähtämällä. Välillä tuntuu ettei sitä kiinnosta ollenkaan miltä miusta tuntuu tai yleensäkkään koko lapsi/lapsettomuus asia.
No pitää nyt seurata näitten mahdollisten menkkojen kehittymistä muutaman päivän ajan... ja koittaa vaan jaksaa tää loppu viikko töissä kaikkine ajatuksineen. Onneks ensviikolla alkaa viikon loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti