keskiviikko 29. lokakuuta 2014

rv 13+6

Meillä siis oli se sokerirasitustesti viime viikon tiistaina. Äitini lähti mukaan sairaalalle seurakseni, koska ajattelin että hänestä on sentään minulle seuraa sen kuluvan kahden tunnin aikana, koska sairaalalta ei siis saanut poistua koko sinä aikana. Ensin otettiin lähtöarvo verikoe, jonka jälkeen piti juoda 250ml ylimakeaa vadelman makuista litkua. Sitten vain istuttiin ja odoteltiin ensimmäinen tunti. Sain itselleni sellaisen kellon joka piippasi sitten tunnin kuluttua. Sitten mentiin ottamaan uusi verikoe. Ja taas odoteltiin tunti. Kolmatta verikoetta ottaessa suonestani ei sitten päättänytkään tulla verta, joten joutuivat pistämään toiseenkin taipeeseen kertaalleen. Muistoksi reissusta sain mojovan mustelman kyynertaipeeseeni pistoksista johtuen.
Jotenkin olin aivan varma että sokerirasitus arvoissani on jotain häikkää, koska olenhan aina ollut tälläinen "herkkuperse" eli kyllä maistuu vähän liikaakin kaikki hyvä. Soitin sitten vasta seuraavana päivänä tuloksia, koska en enää samana päivänä jaksanut käydä niitä kyselemään. Lähtöarvoni taisi olla jotain 4,3 mmol/l ja seuraava arvo muistaakeni jotakin 6,0 mmol/l, joka siis lääkärin mukaan on ihan normaali hyvä arvo. Itsehän en noista arvoista tiennyt mitään ennen kuin lääkäri hieman selosti minulle. Hyvä uutinen siis on että sokeriarvot on normaalit ja huono uutinen sitten onkin että koska tulokseni oli normaali joudun menemään uuteen sokerirasituskokeeseen rv 24-28 välillä.

Huomenna sitten olisikin kauan odotettu neuvola, jossa saadaan kuulla pienen sydänäänet. Toivottavasti. Olen taas jokseenkin epävarma koko raskaudesta. Vaikka viikkoja tällä hetkellä onkin jo 13+6, niin en tiedä kyllä koska tähän raskauteen osaisi alkaa luottamaan. Olisi niin kauhean kiva ruveta hyvissä ajoin ostelemaan kaikkia tarvikkeita tulokasta varten, jotta saisi hieman jaettua rahallisesti fiksuihin eriin noita hankintoja. Mutta ääni pään sisällä kehottaa vielä malttamaan mieleni. Olen miettinyt että jos vaikka rakenneultran jälkeen uskaltaisi sitten ruveta ostamaan kaikkia isompia hankintoja kuten vaunut, turvakaukalo, pinnasänky jne...

Oma oloni on ollut edelleenkin suhteellisen normaali, mutta väsynyt. Alavatsa taitaa olla hieman pyöristynyt tai ainakin turvoksissa. Alavatsaa on muutamaan otteeseen kiristänyt kipeästikkin, mutta kuulemma ihan normaaleja kasvukipuja. Rinnat on kyllä aika varmasti kasvaneet hiukan koska normaalisti käyttämäni urheilurintaliivit tuntuvat jokseenkin ahtailta. Itse on todella vaikea huomata muutoksia, varsinkaan näin "pieniä". Eniten kaipaisin kohtalotovereita jakamaan kanssani raskausaikaa. Toisia joilta saisi tukea ja vastauksia mieltä painaviin tuntemuksiin, kysymyksiin ja kehon muutoksiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti