Viikonloppu

Kyllä oli mukava viikonloppu mökillä. Nyt on tullu saunottuu ja grillattuu ja meidän koirakin (Luca) on saanut juosta ihan niin paljon kun vaan jaksaa. Meidän tuttava pariskuntakin viihtyi mökillä ajateltua pidempään ja hyvä niin. Kyllä oli kiva kun oli seuraa! Muu porukka maisteli hieman alkoholia kuka missäkin muodossa ja minä maistelin vain limsaa ja mehua koko mökkireissun. Hauskaa oli siitä huolimatta!

Luca piilottaa luuta mökin metsään.

Mökin grillipaikka.

Eilinen ilta tulikin istuttua notskin ääressä juteltua niitä näitä. Kyllä hermo lepäs siellä luonnon keskellä. Ei tullut turhaan kelattua tätä raskautta. 

Mökkiä piti hieman jo lämmittää, koska illat oli niin viileitä. Nukuttiin siis kaikki samassa saunamökissä, kun aitassa ei olisi kukaan pystynyt nukkumaan palelematta. Niissä kun ei lämmitys mahdollisuutta ole.

Tänään sitten aamupalojen ja -kahvien jälkeen ruvettiin laittamaan mökkiä siihen kuntoon missä se oli tullessakin. Sovittiin tuttava pariskunnan kanssa että seuraavan kerran mennään sitten heidän mökilleen viettämään viikonloppua, kunhan nyt vaan sattuisi jokaiselle samaan aikaan vapaa viikonloppu. Itselläni kun niitä tunnetusti on aika vähän. 

Meidän suuri sienestys saalis.

Mökiltä kaupunkiin palattuamme päätettiin sitten Juhan kanssa että olisi kiva lähteä sienestämään. 

Eli tuumasta toimeen - saappaat jalkaan ja ämpärit kouraan ja kohti metsikköä. Koko tämän kostean kauden jälkeen ajattelin että nyt niitä sieniä varmaan on ja reilustikkin, joten heitin Juhalle vitsillä että metsästä ei sitten lähdetä ennen kuin molemmilla on ämpärit täynnä sieniä. 

Saatiin kyllä hyvin nopeasti huomata että meillä oli mitä ilmeisemmin väärät "apaja-paikat", koska koko saalis mikä saatiin koostui minun löytämistäni muutamasta pikkuruisesta kantarellista. Eipä taideta meillä huomenna syödä kantarellikastiketta ja perunoita...

Mökin rauhaan

Aika tuntuu kuluvan jotenkin todella hitaasti, varsinkin kun oottaa kuin kuuta nousevaa että pääsis siihen varhaisultraan. Päätettiin sitten että lähdetään tänään minun mummoni mökille Juhan kanssa ja eräs tuttava pariskunta lähtee meidän kanssa sinne myös grillailemaan ja höpöttelemään.
Miullakin alkaa pikkuhiljaa lomapäivät loppumaan ja paluu arkeen koittaa taas. Hieman jännittää kaikki kuormapäivät, ettei niistä vaan koidu mitään haittaa mein pikku toukalle. Bodypump tunnitkin laitoin jäähylle sen takia etten varmasti osaa kuunnella kehoani niin hyvin että tietäisin mikä menee yli. Ja tiedän vaikkei noilla saattaisi olla osaa eikä arpaa jos kesken meneekin, mutta minulla on sellainen paha tapa että haluan aina kaikkeen jonkun syyn/selityksen. Joten varmasti rupeaisin syyttämään bodypump:ia tai kuormapäiviä tai jotain muuta mitä olen tehnyt raskaus aikana. Niin kävi viimeeksikin.

Tiedän että moni on varmasti onnellinen jos raskausaikana ei ole pahoinvointia tai oikein muitakaan oireita, mutta itse melkein toivoisin että olisi edes jotain kunnon oireita, koska sitten tietäisi ainakin että kaikki on kunnossa. Onhan miulla tällä hetkellä tissit aika kipeet, mutta onhan ne olleet kipeet myös menkkojen alkaessa. Eniten minua ehkä ihmetyttää se että minulla on aika reippaasti valkovuotoa, tai siis että koko ajan tuntuu että nyt ne menkat sitten alkaakin. Oon tarkastanut varmaan kymmeniä kertoja päivän aikana ettei ne ole alkaneet. Onneksi päästään sinne mökille niin ehkä ei tule ajateltua niin paljon koko hommaa. Pääsee rentoutumaan hyvässä seurassa.

"You can close your eyes to the things you don't want to see, but you can't close your heart to the things you don't want to feel"

-Johnny Depp-

Ensikäyntejä varaillessa

Eilen sain varmistuksen terveyskeskuksesta että raskaana sitä ollaan ja varasinkin sitten itselleni varhaisultra ajan, joka on maanantaina 8.9. Tuossa hetki sitten soitin neuvolaan ja sieltä kerrottiin että tällä hetkellä minulla on viikkoja 4+5, jolloinka laskettuaika olisi noin 30.4.2015. Saatiin myös ensimmäinen aika neuvolaan varatuksi 22.9.

Kauheasti jotenkin pelottaa se ultraan meneminen, koska viime kerralla ultraan mennessä sainkin kuulla että raskaus oli keskeytynyt. Inhottaa kun haluaisin kovasti vain nauttia nyt tästä vihdoin alkaneeesta raskaudesta, mutta se ei vaan ole niin helppoa! Olen jopa kerennyt miettimään että onko tuo varhaisultra liian varhain että näkyykö siellä silloin jo jotain? Silloinhan minulla olisi viikkoja 6+4. Huh huh! Pitää vissiin oikeasti koittaa rentoutua edes hiukan. Tiedän että voin oikeasti alkaa rentoutua vasta viikon 12 jälkeen.

Positiivinen!

Nyt se loppui sitten tältä tytöltä tupakointi! Tänä aamuna raskaustesti näytti positiivista! Raskaana 2-3 viikkoa. Nyt pitää vaan käydä terveyskeskuksessa varmistamassa asia, koska jotenkin pelottaa että kyse on siitä Pregnyl -piikistä. Vaikka ei sen kai pitäs vaikuttaa enää?

Samaan aikaan vaikka olen todella innoissani asiasta, niin samaan aikaan pelottaa että tämäkin raskaus menee kesken. Noh, onneksi tällä kertaa pääsen varhaisultraan! Se ehkä rauhottaa vähän sit mieltä.
Toivottavasti tämä pieni toukka kestää matkassa mukana aina sinne viikolle 40 asti. Pienet askeleet kerrallaan.
Kunhan nyt täyttys ensin niin sanottu riskiraja eli se 13 viikkoa. Sinnekkin on vielä pitkä aika!
Mutta nyt on mentävä hoitamaan asioita tämän asian tiimoilta.

Tulipa sekainen kirjoitus!

Malttamaton

Olin pikkaisen hätähousu. Tänään on siis kiertopäivä 32/32 ja malttamattomana halusin tehdä testin mutten viitsinyt tuhlata kalliita Clearbluen testejä vielä tässä vaiheessa joten päätin kokeilla sitä ovulaatiotestiä.
Nuo viivat alkoi ilmestymään melkein samantien kun olin laittanut testin vaakatasoon! Nyt pelkään että innostun hieman liikaakin. Mutta voisiko tämä olla että olenkin raskaana?

Ovulaatiotesti kp 32/32

Oon muutaman kerran aiemminkin kierron loppupuolella tehnyt ovulaatiotestin, mutta koskaan ei oo näin lopussa kyllä näyttänyt positiivista tulosta. Taidan odottaa huomiseen ja teen sitten sen virallisen raskaustestin. Yhtään ei meinais malttaa oottaa huomiseen, mutta oon sen verran taikauskonen tän koko raskaus hässäkän kanssa että kun kerkesin jo kaatamaan aamu pissan pois, niin tuntuu ettei se oo enää sitten toisesta pissasta niin luotettava. Naurettava ajatus ehkä, mutta oon tehnyt paljon naurettavampiakin asioita raskautumisen toivossa. JÄNNITTÄÄ!

Bodypump

Kuva: www.kuntoparkki.com

Eilisellä bodypump -tunnilla huomasin kuinka sitä onkaan oikeasti kehittynyt siitä mitä oli silloin kun menin ensimäisen kerran kyseiselle tunnille. Eilen iskin tankoon hieman normaalia enemmän painoa, koska edellisellä kerralla huomasin että jaksaisin ehkä hiukan enemmänkin.
Varsinkin itse huomaan kehitystä hauis- ja reisilihaksissa. Nyt vasta se kuntokärpänen oikein purikin! Elokuun alusta tähän päivään paino on pudonnut kaksi kiloa. Eihän se paljon sillein ole muuta suunta on sentään alaspäin! Nyt alkaa oikein odottamaan aina seuraavaa tuntia innoissaan!
Ajattelin tässä joku päivä ottaa mitat kropasta, jotta tietää onko senttejä lähtenyt esim. vyötäröltä.

Kuinka rakastankaan bodypump:ia!

Epäonnen päivä!

Tänään on kaikki mennyt enemmän tai vähemmän päin vittua! Ensin aamulla meinasin myöhästyä töistä, koska ajantaju jotenkin vain katosi kokonaan aamulla. Töissä kaikki meni aluksi hyvin, kunnes työpaikkalleni saapui kaupan entinen työntekijä. Tämä entinen työntekijä jäi pois töistä koska odotti vauvaa. Arvatkaapas tuliko se muija sen lapsen kanssa sinne työpaikalleni?! Joo no tuli. Eikä siinä, käyhän meillä kaupassa toki muitakin äitejä lapsineen ja raskaana olevia, mutta tämä muija päätti sitten purjehtia kaikkine lapsineen meidän työpaikan taukohuoneeseen juuri silloin kun minulla oli alkamassa kahvitauko. Olihan se pieni poika todella suloinen - pakko se on myöntää, mutta taas se katkeruus jotenkin vain nosti päätään. Päätinkin napata kahvikupin kouraani ja nauttia sen ulkona kera tupakan.

Kotiin tultuani olin aluksi ihan hyvällä tuulella, mutta sitä iloa ei pitkään kestänyt. Kävin tekemään ruokaa ja huomasin että jääkaapista vuotaa vettä. Siellä on kai se poistoveden suutin tukossa, jotenka se valutti vedet lattialle. Pyyhin vesiä pois jääkaapin edestä/alta ja kun olin nousemassa ylös niin tottakai meidän jääkaapin ovi oli sen verran mennyt kiinni että täräytin pääni siihen ja enkä mitenkään hiljaa. Väistäessäni sitten avoinaista jääkaapin ovea ja yrittäessäni uudelleen ylös löin sitten otsani leikkuulautaan joka oli auki koska Juha teki siinä itselleen leipää. Itkuksihan se show lopulta sitten muuttui. Kaiken huipuksi pekonit paloivat pannuun kiinni. PEKONIT - eihän ne vaan voi palaa pannuun kiinni kun ne on niin rasvasia!

Tää päivä on siis mennyt suhteellisen itkuherkissä tunnelmissa. Toivottavasti ilta olisi edes hiukan parempi!

Masentaa!

Nyt on sellainen olo että olen aivan varma että kyllä ne menkat taitaa alkaa lähi päivinä. Kiukuttaa jo valmiiksi. Äsken vessassa käydessäni tuli paperii hiukan veren sekaista limaa. Oon melkein varma etten pääse edes testailemaan tässä kuussa. Masentaa pelkkä ajatus siitä että TAAS kaikki pitää aloittaa alusta. Ihan kuin juoksis jossain oravanpyörässä! Sitten kun ei ole edes ketään kenen kanssa puhua näistä tuntemuksista. Oon miettinyt viime aikoina paljon sitä että jos ottaisin yhteyttä johonkin terapeuttiin tai muuhun vastaavaan, koska kyllähän tässä itsekkin jo alkaa tajuamaan että pää hajoo kokonaan kohta jos en pääse purkamaan kaikkia näitä ajatuksia mitkä päässä on pyörinyt kilpaa jo muutaman vuoden.
Toivoisin todella että edes Juha tajuaisi miltä miusta tuntuu, mutta ei. Ärsyttää sekin että jos koitan näistä miun mieltä painavista asioista puhua Juhalle, niin se loppuu hyvin lyhyeen, koska joko Juha vaihtaa puheenaihetta muutaman lauseen jälkeen tai alkaa vähättälemään miun ajatuksia - "turhaa sie tuollasta mietit" tai vastaa kaikkeen vaan hymähtämällä. Välillä tuntuu ettei sitä kiinnosta ollenkaan miltä miusta tuntuu tai yleensäkkään koko lapsi/lapsettomuus asia.

No pitää nyt seurata näitten mahdollisten menkkojen kehittymistä muutaman päivän ajan... ja koittaa vaan jaksaa tää loppu viikko töissä kaikkine ajatuksineen. Onneks ensviikolla alkaa viikon loma!

Viikko!

Se ois vielä tää viikko jaksettava jännäillä. Menkkojen pitäis alkaa ens viikon maanantaina. Tällä hetkellä on kyllä aivan sellainen tunne että en varmasti ole raskaana. Minkäänlaisia "oireita" en ole havainnut.
Töiden takia olen kyllä ollut väsynyt. Varsinkin viime perjantaina ja lauanataina olo oli kyllä kamalan väsynyt. Lauantaina pääsin töistä neljän aikaan ja sanoinkin Juhalle että pakko lähteä johonkin liikenteeseen, koska muuten nukahdan samantien. Noh, käytiin kaupassa ja tultiin sitten kotiin. Katoin kelloa viimosen kerran seitsemän aikaan illalla ja heräsin sitten miun "pieniltä päiväunilta" puolen kymmenen aikaan. Käytiin sitten vielä Juhan kanssa saunassa ja painelin takaisin nukkumaan.

Olen miettinyt että jos kerta menkat on yleensä myöhässä sen takia että ovulaatio on ollut myöhässä, niin jos ovulaatiota aikaistetaan niin aikaistuuko siis menkatkin? Toivottavasti joku tajusi mitä ajan takaa.

KP 23/32-33

Eilen illalla huomasin että minulla on normaalia enemmän valkovuotoa ja pientä kuplintaa/painon tunnetta on ollut vatsassa. Normaalisti kun en edes huomaa valkovuotoa ollenkaan, koska se on niin vähäistä tai pitäisikö sanoa olematonta. Tottakai heti iski päähäni ajatus että voisiko tämä olla merkki raskautumisesta? Ja samaan aikaan mietin että eihän minun ovis ole voinut myöhästyä näin paljon Pregnyl -piikin jälkeen? Onko semmoinen edes mahdollista? Eipä minulla kyllä ikinä ole näin myöhään kierrossa ollut ovista. Vielä pitäisi malttaa vajaa kaksi viikkoa ennen kuin pääsee testaamaan tai toteamaan että sieltähän me menkat taas löysivät tiensä perille. En halua testata etukäteen koska en ole varma kuinka kauan tuo Pregnyl voi vaikuttaa testiin positiivisesti ja sitten taas jos saisinkin negatiivisen niin se masentaisi jo ennenaikaisesti - ja sitä en halua! Monena aamuna olen ajatellut että jos tekisin ovulaatiotestin, koska tilasin joskus niitä liuskoja aikamoisen satsin (mammaksi.fi:stä) ja olen kuullut että myös ovulaatiotestillä voisi havaita raskauden. En sitten tiedä kuinka todenperäistä tietoa sekin on?

Ei kai tässä auta muuta kun odotella kaikessa rauhassa vaan...

Olemattomat oireet

Tämä on joka kuukausi sama hölmö vaiva! Alkaa tuntemaan olemattomia oireita, joista tietenkin ajattelee vain että näinköhän nyt olisi sitten raskaana? Voisiko tämä olla nyt sitä? Ja joka kuukausi olen saanut kaikista haihatuksistani huolimatta pudota korkealta ja kovaa. Se on jännä miten ihminen onnistuu tekemään itselleen vieläkin paskemman olon mitä muuten edes ehkä olisikaan.

Eilen illalla huomasin että minua etoi todella paljon. Olin melkein varma että oksennan kohta. Rintojakin ehkä hieman aristi (ihmekkös tuo jos puristelee ne itse kipeäksi) ja ylävatsaan keskelle pisti/vihloi sillein oudosti. Ja sieltä se sitten tuli - AJATUS! Koko loppu illan pystyin vain ajattelemaan että mitä jos sitä nyt sitten olisikin raskaana. Kerkesin TAAS kerran googlettamaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat raskauden ensioireet ja oikein kovasti kun keskittyi niin niitä oireitahan tuntui melkein ilmestyvän kuin itsestään lähes koko lukemani listan verran! Koitan joka kerran jälkeen hokea itselleni että "taas sinä vain haihattelet ja kuvittelet kaikki oireet". Mutta se ei auta mitään!
Joskus kun on oikein päässyt vauhtiin kaikkien oireiden etsimisien kanssa, niin huomaa jo melkein miettivänsä keitähän ottaisimme kummeiksi lapsellemme, pitää ostaa lapselle tätä ja tuota, missähän on lähin päiväkoti, entä koulu, sitten kun lapsi pääsee ripille...? Ja sitten kun ne kuukautiset löytävät taas (niinkuin aina ennenkin) perille, niin voitte vaan kuvitella kuinka korkealta ja kovaa silloin pudotaan takaisin todellisuuteen!
Juha sanoo minulle aina että aiheutat vaan itsellesi kaiken tuon pahan olon ajattelemalla turhaan noita asioita - totta - mutta kun en osaa olla ajattelemattakaan. Jos vaan pystyisin niin unohtaisin kokonaan kaiken tälläisen vatvomisen, mutta kun se ei vaan hitto soikoon onnistu! Turhauttaa! Ja huomaan että aina nämä "oireet" alkaa noin viikko ovulaation jälkeen - miksiköhän - no siksi kun tiedän että noin viikon päästä ovulaatiosta pitäisi tapahtua kiinnittyminen. Ja sama rumba toistuu kuukausittain. Onko ihmekkään jos meinaa pää hajota!

Epätietoisuutta

Nyt on kulunut Pregnyl -pistoksesta jo kuusi päivää. Pieni mustelmahan siihen sitten tuli mutta onneksi hävisi aika nopeasti poiskin. Aika tuntuu nyt menevän jotenkin kuin siivillä. Johtunee varmaan töistä ja Bodupump:sta. Ei kerkeä ajattelemaan liikoja kun ei ole niin paljon ylimääräistä aikaa. Onneksi!

Meillä oli siis eilen se toinen bodypump -tunti. Nyt jo paljon rennommalla fiiliksellä tuli mentyä sinne kun tiesi mitä tuleman pitää. Viime kerran jäljiltähän minulla oli joka paikka kipeänä kolme-neljä päivää, mutta tänään ei tunnu läheskään niin pahalta. Ilmeisesti siis tää meikäläisenkin kroppa tottuu ja vahvistuu!
Nyt vaikka olen niin innoissani tuosta bodypump:sta, niin mieltäni kalvaa koko ajan yksi kysymys... Onko tästä haittaa vai hyötyä raskautumisen suhteen? Tottakai liikunta on hyvästä vaikka sitten olisikin raskaana, mutta liika liikuntahan voi olla haitaksi. Kuinka suuri rehkiminen on haitaksi? Ärsyttää jotenkin todella paljon kun ei ole selviä vastauksia mihinkään mikä mieltä askarruttaa. Juha aina sanoo minulle että turhaa sinä itseäsi tuollaisilla kysymyksillä piinaat, mutta onko kaikki kysymykseni oikeasti turhia? Jos vain pystyisin tyhjentämään nämä kaikki kysymykset pois pääni sisältä niin tekisin sen oitis!

Olisi niin kiva kuulla onko muitakin jotka painivat ties millaisten kysymysten kanssa hyvänsä vai olenko todellakin ainut?

Eilinen päivä yhtä jännitystä!

Nyt minulla sitten eilen oli se follikkeli ultra taas, eli siis kp 12. Sain kuulla että oikealla puolella oli tosi hyvän näköinen johtofollikkeli joka oli kooltaan 19 mm. Lääkäri kysyi että "mitä jos hieman avitetaan ovulaatiota ja annetaan sinulle irroituspiikki?" Aluksi luulin että se irroituspiikki annetaan siis sillä samalla käynti kerralla, mutta hetken päästä sain huomata että saankin pistämisvälineet mukaani kotiin ja apteekista haen sitten reseptin kera Pregnylin. Minäkö pistäisin itseäni? Ajatuskin kammottaa! Onneksi olimme kumminkin Juhan kanssa puhuneet jo mahdoollisesta pistämisestä kauan aikaa sitten, niin Juha oli jo etukäteen lupautunut pistämään minua tilanteen niin vaatiessa. Onneksi hoitaja kumminkin näytti ja neuvoi minulle mitä minun tulee tehdä (tai siis Juhan).

Eilen illalla sitten lueskeltiin Juhan kanssa sairaalalta saatua opastetta siitä kuinka Pregnyl -lääkettä pistetään ja kuinka ne aineet sekoitetaan. Oli helpotus minulle että Juha kesti koko ajan niin tyynen rauhallisena ja otti niin hyvin sen että joutuu pistämään minua, koska en itse kykenisi kumminkaan sitä piikkiä itseeni pistämään. Jäisin kumminkin vain jahkailemaan sen piikin kanssa.

Tänä aamuna sitten herättiin hyvissä ajoin (klo 6:45), jotta Juha kerkeää piikittelemään minua ennen kuin hänen pitää lähteä töihin. Kädet vapisten sekoittelin aineet keskenään ja vedin niitä aineita eri putkiloista ruuttaan.
Hieman jännitti antaa piikki Juhan käsiin, mutta Juha pisti todella hyvin. Heti pistoksen jälkeen tunsin itseni hölmöksi koska olin ajatellut sen sattuvan edes hiukan, mutta en tuntenut mitään! Eikä pistokohtaankaan ole ainekaan tähän mennessä tullut mitään mustelmaa tai muuta sellaista.

Palatakseni vielä eiliseen, niin minullahan oli eilen ensimmäistä kertaa se Bodypump tunti. Hirmuisen kivaa siellä oli vaikka jännittäähän aina tuollaiset uudet tilanteet. Sen voin suoraan sanoa että tunti oli myös suhteellisen rankka ja tehokas. Tänään on nimittäin tullut huomattua että ihan sellaisiin arkisiin askareisiin käytetään yllättävän paljon reisiä ja käsiä, kuten esimerkiksi hiusten kiinni laittaminen oli tänä aamuna lähes mahdotonta kun en pystynyt nostamaan käsiä korvalehtiä ylemmäs tai koiran ruokkiminen kun jouduin lähes pudottamaan koiralle kupin vyötäröni korkeudulta lattialle koska ei vaan pystynyt enää kyykkäämään yhtään! Lihakseksihan se vaan muuttuu mihin koskee! Seuraavan kerran tunti onkin sitten vasta sunnuntaina - mikä onkin näin alkuun ihan hyvä väli jotta kerkeää hiukan edes palautumaan näistä lihas kivuista.

Nyt taas voi hyvillä mielillä jatkaa jännittämistä mitä tuleman pitää!