Noniin, tässähän on aikaa hieman kerennyt vierähtämään viime kirjoituksesta kaiken maailman ohjelman vuoksi. Ensin täällä oli minun serkkuni pääkaupunki seudulta ja sitten heti perään eräs tuttavani tuli meille ensimmäistä kertaa kyläilemään -hänkin pidemmän matkan päästä.
Meillähän oli Juhan kanssa se ensimmäinen neuvola silloin viime maanantaina ja saatiin sieltä hirmu paljon taas lippusia ja lappusia täytettäväksi ja luettavaksi. Minusta neuvola käynti tuntui jokseenkin turhalta koska olimme jo edellisen raskauden aikana käyneet ensimmäisessä neuvolassa niin tiesin ettei siellä varmistu minulle kumminkaa se asia että onko kaikki pikku toukalla hyvin. Olen ollut todella epäluuloinen koko raskauden ajan. Pelkään hirveästi että kun me mennään sinne np-ultraan 10.10. niin sieltä kohdusta löytyykin taas vain kuollut alkio joka ei vastaa edes viikkoja.
Tällä hetkellä raskausviikkoja pitäisi olla 9+2. Inhottaa kun ainoat oireeni ovat nännien arkuus ja väsynyt olotila. Ja valkovuotoa tuntuu tulevan niin paljon että välillä töissäkin pitää käydä vessassa tarkistamassa että onhan edelleen kyse valkovuodosta eikä vaan menkat ole alkaneet. Toivoisin mieluummin että olisi sitten vaikka kunnolla pahaolo niin tietäisi varmasti kaiken olevan ok.
Työkaverini koitti myydä jo minulle rattaita ja toinen liivinsuojia jo valmiiksi kun niitä kumminkin tarvitsee. Tokaisin molemmille vain että meille ei osteta yhtään mitään vielä pitkään aikaan. En vain uskalla luottaa siihen että kaikki olisi tällä kerralla hyvin. Vasta seuraavan ultran jälkeen pystyn kai edes hiukan ottamaan rennommin. Vai pystynkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti