Kaikkien virtsa- ja verikokeiden tulokset olivat normaalit. On varmaan ensimmäinen kerta elämässäni kun kaikki oli näin mallillaan ja mistään ei tullut huonoa tulosta! Raskaus kai saa ihmeitä aikaan!
"Kuunneltaisiinko seuraavaksi sydänäänet?" terveydenhoitajaksi tähtäävä opiskelija kysyi. Tätähän olin koko neuvolalta odottanut enemmän kuin mitään ja samaan aikaan pelännyt kuollakseni että mitä jos siellä ei kuulukkaan mitään. Kauhun ja ilon sekaisena menin makaamaan siihen pöydälle ja opiskelija truuttasi kylmää geeliä siihen "kapulaan" ja iski sen mahan päälle (vai pitäisiköhän asia ennemminkin ilmaista että taidettiin olla melkein alapään puolella enemmän.) Varmaan viisi minuuttia opiskelija pyöritteli ja paineli laitteella mahaani ja mitään ei kuulunut. Tunsin jo kuinka kyyneleet meinasivat tulla silmänkulmiin, koska pelkäsin niin paljon että noin käy, Juuri kun olin luopumassa toivosta koko raskauden suhteen alkoin pienen pieni jumputus kuulua. Helpotus sai silmät hieman kostumaan. Siellä se pieni sydän sykki 145 kertaa minuutissa. Ne pienetkin äänet saivat aikaan hirmuisen rakkauden tunteen!
Neuvolasta autoon päästyämme Juha kysyi minulta "kerkesitkö jo säikähtää kun mitään ei aluksi kuulunut?". TODELLAKIN! Kyllä Juha minut tuntee sen verran hyvin jo että tietää koska olotilani menee paniikin puolelle.
Noh, nyt alkaakin pitkä odotus jakso, koska marraskuun aikana ei ole mitään käyntejä missään raskauteen liittyen. Seuraavan kerran meillä on lääkärin ultra 1.12. ja rakenne ultra 18.12. Neuvolaan mennään seuraavan kerran vasta ensivuoden puolella eli 7.1,2015.
...Odottavan aika on pitkä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti