Pitkästä aikaa.

Noniin, tässähän on aikaa hieman kerennyt vierähtämään viime kirjoituksesta kaiken maailman ohjelman vuoksi. Ensin täällä oli minun serkkuni pääkaupunki seudulta ja sitten heti perään eräs tuttavani tuli meille ensimmäistä kertaa kyläilemään -hänkin pidemmän matkan päästä.

Meillähän oli Juhan kanssa se ensimmäinen neuvola silloin viime maanantaina ja saatiin sieltä hirmu paljon taas lippusia ja lappusia täytettäväksi ja luettavaksi. Minusta neuvola käynti tuntui jokseenkin turhalta koska olimme jo edellisen raskauden aikana käyneet ensimmäisessä neuvolassa niin tiesin ettei siellä varmistu minulle kumminkaa se asia että onko kaikki pikku toukalla hyvin. Olen ollut todella epäluuloinen koko raskauden ajan. Pelkään hirveästi että kun me mennään sinne np-ultraan 10.10. niin sieltä kohdusta löytyykin taas vain kuollut alkio joka ei vastaa edes viikkoja.
Tällä hetkellä raskausviikkoja pitäisi olla 9+2. Inhottaa kun ainoat oireeni ovat nännien arkuus ja väsynyt olotila. Ja valkovuotoa tuntuu tulevan niin paljon että välillä töissäkin pitää käydä vessassa tarkistamassa että onhan edelleen kyse valkovuodosta eikä vaan menkat ole alkaneet. Toivoisin mieluummin että olisi sitten vaikka kunnolla pahaolo niin tietäisi varmasti kaiken olevan ok.

Työkaverini koitti myydä jo minulle rattaita ja toinen liivinsuojia jo valmiiksi kun niitä kumminkin tarvitsee. Tokaisin molemmille vain että meille ei osteta yhtään mitään vielä pitkään aikaan. En vain uskalla luottaa siihen että kaikki olisi tällä kerralla hyvin. Vasta seuraavan ultran jälkeen pystyn kai edes hiukan ottamaan rennommin. Vai pystynkö?

Varhaisultra 6+4

Eilen meillä oli se varhaisultra. Menin sinne aivan hirveässä paniikissa ja ajatellen kaikkein pahinta. Juha koitti minulle monta kertaa sanoa että älä nyt maalaile piruja seinille ennenaikaisesti. Mutta oli jotenkin vaikea odottaa mitään positiivista kun silloin viime kerralla kun olin raskaana niin sain juurikin ultrassa tietää että raskaus oli päättynyt keskeytyneeseen keskenmenoon.

"Toukka" 6+4 / 6+5

Tällä kertaa kumminkin sain hyviä uutisia. Meidän pienellä "toukalla" sykki siellä pienen pieni sydän! Ja vastasi kuulema viikkoja hyvin. Voi että miten ihanaa <3 En olisi ikinä uskonut miten hyvältä tuo voikaan tuntua. Vaikkakaan eihän vieläkään mikään ole varmaa. Vielä pitäisi sellaiset vajaa kuusi viikkoa jaksaa odotella kaikessa rauhassa ja pienessä pelossa. Mutta se pieni sydämen syke antoi voimia jaksaa taas hiukan eteenpäin. Koitin lääkäriltä udella olisiko minun mahdollista päästä uuteen ultraan vielä ennen np-ultraa, mutta kuulemma ei ole. Saanhan minä tietysti yksityiselle mennä jos tahdon mutta se on tietääkseni suhteellisen kallista touhua...

Nyt saa sellaset pari viikkoa odotella ennen neuvolaa. Kuinkakohan jaksan odottaa niin pitkän ajan?

Liian varhain(ko)?

Pahoja tapoja minulla on paljonkin. Yksi niistä monista on se että minun on pakko päästä lukemaan kaikkea mahdollista mieltäni kalvavaa asiaa internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja tällä kertaa se mieltäni kalvava on kaikki mikä vähänkin liittyy raskauteen ja sen kehitykseen. Muutenhan siinä ei olisikaan mitään pahaa, mutta lähes joka kerta onnistun löytämään sieltä jotain sellasta mikä saa minut kauhistelemaan kaikkea raskauteen liittyvää tai liittymätöntä uhkaa, vaaraa tai oiretta.

Olen koko ajan ollut todella innoissani siitä että se varhaisultra on jo maanantaina. Ei tarvitse odottaa enää mitään ikuisuutta. MUTTA NYT... Eksyin lukemaan netistä kaikkien vanhoja kirjoituksia varhaisultrasta viikoilta 6+4 ja huomasin että monella ei ollut vielä tuossa vaiheessa edes näkynyt sydämmen sykettä! Voiko se olla ettei sykettä näykkään vielä? Siitäkös se pelko sitten alkaakin jos sykettä ei näy, koska pelkään ettei siellä sitten olekkaan eloa, vaikka se olisikin vain liian varhaisen ultran syytä. Sen jälkeen vaikka saisinkin uuden ultran niin joudun siihen uuteen ultraan asti ajattelemaan pääni sisällä sitä että alkaako se pieni sydän edes sykkimään sinä aikana ollenkaan vai onko vatsassani taas vain kuollut alkio. Osaisiko kukaan kertoa omia kokemuksiaan minulle että missä vaiheessa teillä on syke näkynyt varhaisultrassa ja onko edes mahdollista että se vielä silloin maanantaina edes näkyy?

rv 6+0

Puolessa välissä ensimmäistä kolmannesta ja vielä toinen mokoma jälellä tätä kamalaa pelkotilaa. Kauheesti toivon että ne kuusi viikkoa menisi todella nopeasti, että saisi edes jotain hieman varmempaa. Vaikka eihän se välttämättä silloinkaan ole vielä täysin varmaa että lapsi syntyy terveenä ja ennen kaikkea elossa.
Toivottavasti se maanantainen varhaisultra saa pikkusen mielen rauhoittumaan. Vaikka maanantaihin on vain neljä päivää niin sekin tuntuu jotenkin ikuisuudelta. Se että viimeeksi ultrassa meille on todettu keskeytynyt keskenmeno ei yhtään ainekaan helpota tätä pelkotilaa jo sinne menemisen tähden. Niin paljon kun tätä lasta on toivottu ja odotettu. Nyt on kulunut kolme vuotta ja neljä kuukautta kun olen jättänyt pillerit pois. Se on pitkä aika se - ainakin minulle.

Eilen illalla nukkumaan mennessä nännit oli todella kipeät/arat. Joka on minusta ihana asia, koska silloin tuntuu kuin olisi joku lupaus siitä että kaikki on tällä hetkellä ainakin kunnossa. Mutta tänä aamuna ei rinnat tuntuneet yhtään kipeiltä ja paniikki alkoi jo nousta. Ravasin jo vessassakin moneen kertaan tarkistamassa ettei vain mitään vuotoa ole tullut, Muutama tunti tuon jälkeen tuntui nännit taas aroilta ja pystyin hetkeksi edes rentoutumaan.

Miksei koulussa opeteta että nainen pelkää kaikkea raskausaikana?!

Tällä hetkellä olen kertonut tästä raskaudesta vain muutamalle sukulaiselleni ja parille kaverille. Ja siihen se saakin jäädä seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Ehkä jopa seitsemäksi. Olen sen tyypin ihminen että minun pitää saada puhua tästä kaikesta jollekkin toiselle. Vaikka toinen ei osaisi sanoa juuta eikä jaata asian eteen. Ja toki tämä kirjoittaminen auttaa edes vähän kun saa asiansa sanalliseen muotoon edes jotenkin. Terapiaksihan ne ammatti ihmiset kai tätäkin kutsuvat. Päivä kerrallaan se on vain elettävä ja opittava käsittelemään kaikenlaisia pelkotiloja mitä tämä raskaus saakaan minussa aikaan!