Kiertoni alkoi kuten voi olettaa ja vielä ihan ajallaan, joten taas ollaan samassa lähtöpisteessä. Mietin kuukautisteni aikaan että kuinkakohan kauan jaksan tätä, koska kuukautiskipuni ovat aivan kamalat. Käytännössä katsoen en pysty elämään normaalia elämää niiden aikana ollenkaan. Ja ainut ystäväni silloin on Burana 600 mg -purkki. Olen miettinyt että onkohan minulla endometrioosi, koska silloin kun söin e-pillereitä niin kipuja ei ollu juuri laisinkaan. Noh, varasin eilen taas ajan follikkeli ultraan ja nyt popsin kierron 3-7 päivän ajan Clomifeneja. Alkaa olla usko aika loppunut noihin tabletteihin.
Olen huomannut tässä kuluneen viikon aikana että olen kovin yksinäinen. Paras (ja oikeastaan ainut) ystäväni muutti hiljattain reilun 600 km:n päähän, joten enää ei nähdä niin usein kuin ennen nähtiin. Onhan näitä kavereita tietysti muutama, mutta monella heistä tuntuu olevan lapsia ja jotenkin en vaan halua viettää heidän kanssaan aikaa koska aina jossain välissä puheeksi tulee kumminkin heidän omat lapsensa ja tunnen taas itseni niin epäonnistuneeksi ja katkeraksi. Ja sitten ne kaverit keillä ei ole vielä lapsia, niin joko yrittävät niitä tai ovat aina töissä silloin kun itse olen vapaalla.
Olen miettinyt todella paljon aikaa kun olin vielä yläkoulu ikäinen. Silloin tuntui että kavereita oli vaikka muille jakaa. Mitä kaikille heille on tapahtunut? Elämä on kai vaan vienyt niin eri suuntiin. Siitä pääseekin sitten taas aasin siltaa seuraavaan aatokseen - kuinka kaikki ihmiset menevät elämässä eteen päin. Toiset löytävät elämänkumppanin, aloittavat opiskelut, muuttavat toiselle paikkakunnalle, menevät kihloihin tai naimisiin ja hankkivat lapsia. Itse huomaan edelleen seisovani samassa pisteessä kuin yläkoulun aikoihin. Ainoana erona tietysti se että nyt käyn koulun sijaan töissä kaupan kassalla. Elämäni siis junnaa paikallaan! Vai kuvittelenko vain?
Nyt sitten päätin aloittaa uuden harrastuksen erään kaverini kanssa, jos vaikka sattuisi samalla tutustumaan uusiin ihmisiin ja saisi elämään muutakin sisältöä kuin työ ja lapsen epätoivoinen yrittäminen. Mennään siis yhdessä nyt elokuun alussa ryhmäliikunta tunneille mm. bodypump:iin ja vatsapeppu jumppaan. Kävin eilen jo lataamassa kortin elokuun loppuun asti. Samalla siinä sivussa kun saan uutta sisältöä elämääni niin on mahdollisuus pistää tätä runkoa parempaan jamaan ensi kesää varten. Ostettiin myös hiljattain Juhan kanssa uudet polkupyörät meille, niin jos vaikka innoistuisi ihan oikeasti urheilemaan edes hiukan.
Olen lukenut paljon ihmisten blogeja, joissa heillä on tavoitteenaan laihtua ja monen kohdalla olen huomannut lauseen "laihduttamisesta kannattaa tehdä julkista, koska sitten ei kehtaa perua lupaamiaan tavotteita..". Tämä blogi olkoon näin alkuun minun julkisuuteni, joten toivotaan että kiloja on jo elokuun loppuun mennessä karissut muutamia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti